Nori

"In my eyes, if there's one thing that's true,
it's that I believe in you.
You make the world look so bright,
and put a smile in my eyes."

- In My Eyes, The Afters

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Arapiekka Musta Tiikeri
Lapinporokoira, uros
Musta ruskein ja valkoisin merkein

27.03.2013 - 12.09.2017
Lopetettu patellaluksaation vuoksi.

C/C, 0/0
LTV0. VA0, SP0

Tulokset | Koiranet

On hyvä nostaa esiin satukirjamaiset sanat ja sutjatukset, ja kertoa vähän ystävästäni Norista.

Nori on laatumerkiltään suomalainen, arkeen ja juhlaan sopiva lapinporokoira. Maaliskuussa ikämittariin tuli täyteen kolme vuotta ja samaan aikaan se tuntuu äärimmäisen paljolta ja naurettavan vähältä. Mutta kolme vuotta. Ykköinen oli ylistetyin, kakkoinen vähän kulahtanut, mutta kolmonen on kolkko ja kauhistuttava numero.

Nori mitä todennäköisemmin kuvataan tänä vuonna (2016) luustokuvattiin tänä vuonna (2016) Kari Ventelällä Kankaanpäässä tyylillä lonkat, kyynärät ja koko selkä. Sen sisaruksilta näyttö ei ollut ylimalkaallisen huonoa tai elämää haittavaa, mutta eivät ne kauhean positiivistakaan valoa olleet näyttäneet. Kirjo on koristeellinen A:sta aina D:hen, kakkosen kyynäriin ja ltv-lukemiinkin. Se oli pelottavaa, helkkarin pelottavaa. Ei pitäisi kuitenkaan pelätä; oireita ei ole ollut ja Nori on ollut hyvässä kunnossa yleiskunnoltaankin. Sama koira sieltä tutkimuksista kävelee ulos, tuomionaan sitten mitä on tulevan. Mutta ei se pelkoa vie, tuudittaa vain.
      Matalat lonkkamaljat omaava koira sai Ventelältä arvioksi D/D -lonkat, Kennelliitolta vähän paremmat C/C:t. Nollakyynärät.

Norin kanssa ollaan tehty agilityä. Se on vaativa laji koiran kropalle ja mielellekin omistajasta puhumattakaan. Parivaljakkona meistä ei voi kaiketi sanoa juuta eikä jaata, me ny ollaan "semmonen". Ollaan oltu ylämäissä ja alamäissä, koettu paljon erilaisia tuntemuksia. On masennuttu, itketty, valitettu ja menetetty se tärkein; ilo, työkyky ja puhdas luottamus. Se me ollaan menetetty, mutta myös taisteltu takaisin.

Negatiivisten tunteiden keskeltä, perästä ja edeltä on kuitenkin löydetty riemua, onnistumisia, huumoria ja uskoa siihen, että tää kaikki vielä toimii. Ja niin se toimiikin. Toimii niin helvetin sukkelaan, kunhan vaan uskaltaa antaa sen toimia.

Norista on tullut sanottua paljon pahaakin, onhan syntipukki ollut oltava kun peiliä ei ole löytynyt. Mutta onneksi siitä on sanottu hyvääkin; ainakin omistajan mielessä, jos ei muualla. Nori on ollut pikkuinen poropoika, jolla on ollut ja on edelleen mitä suurin sydän. Se on ymmärtänyt ja antanut anteeksi, se on näyttänyt ja lohduttanut. Se on käskenyt nousta ja juosta, lentää ja jatkaa niinäkin hetkinä, kun luovuttaminen olisi ollut kaikista helpointa. Mutta antaako porokoiran mieli tehdä asioita helpolla? Ei tietenkään.

Norin kohdalla voin siis sanoa, että se ei milloinkaan ole ollut erhe. Se on ollut esimerkki siitä, mitä koiraurheilu ja ylipäätänsä koiran kanssa eläminen on. Se ei ole vain rutiininomaisia lenkkejä ja säännöllisiä ruokinta-aikoja. Se ei ole leikkimistä ja olemista vaan siinä on jotain syvällisempääkin. Se on jotain, mitä ei ymmärrä ilman koiran omistamista. Se on se koiraihmisten juttu.

Ja Nori todellakin on mulle SE koira.